Rakennusten lämmöneristyksen minimimitoitus perustuu normaalioloissa asianmukaisiin kansallisiin rakennussäännöksiin. Käytännössä taloudelliset eristepaksuudet ovat kuitenkin huomattavasti suuremmat.

Säännöksien sisältämät vaatimukset on perinteisesti esitetty U-arvona, joka on sallittu lämmönläpäisyn enimmäismäärä pinta-alayksikköä kohden (W/m² K eli wattia neliömetriä kohti) yhden Kelvinin lämpötilaerolla. Arvot on ilmoitettu erikseen rakennusten vaipan eri osille.

Vaaditut U-arvot vaihtelevat eri maiden välillä ja jopa maiden sisällä ilmastovyöhykkeiden mukaan. U-arvojen perusteella määritellään mikä on oikea eristyksen paksuus esim. seinille, katolle, lattialle jne.

Optimaalinen eristepaksuus on usein huomattavasti rakennusmääräysten vaatimuksia suurempi.  

VTT:n tutkimusten mukaan lämmöneristystä voidaan parantaa ilman kosteusongelmia >> Lue lisää