Vanha hirsiseinä ei useinkaan ole suora: hirret ovat saattaneet hiukan vääntyä vuosien saatossa tai rakennusmateriaalina on käytetty pyöröhirttä. Tällöin menetellään seuraavasti:
Tarkista seinän suoruus linjalaudalla. Tilkitse suuremmat raot.
Valitse haluttu eristyspaksuus, esim. 100 mm ja arvioi sopiva koolaus, jolloin 100 mm villa täyttää koko oikaistun koolatun tilan (koolaus esim. 75 mm). Jämäkkä, mutta pehmeä villa, PAROC eXtra, puristuu tiukemmissa paikoissa ohuemmaksi. Näin eriste täyttää kokonaan sille varatun tilan.
Jos hirsiseinä vaikuttaa kovin hataralta, voidaan hirren ulkopintaan kiinnittää ensin bitumivuorauspaperi parantamaan seinän ilmatiiviyttä.
Koolaukset kiinnitetään siten, että hirsirakenteen painuminen on mahdollista. Liukukiinnike on yleensä koolauksen yläpäässä.
Tuulensuojalevy kiinnitetään koolauksiin.
Julkisivun kiinnitystä varten naulataan rimat, jolloin muodostuu välttämätön tuuletusväli.
Rimat kiinnitetään koolauksen alapäässä ja aukkojen ympärillä siten, että ilmavirtaukset eivät pääse eristeen sisään.
Julkisivuverhouspanelin tai laudan tulee olla vähintäään 21 mm paksu, mieluiten 25 mm ainakin auringon puoleisilla seinillä.
Kun on päätetty sopivasta lisäeristyspaksuudesta, tarkistetaan seinän suoruus kuten edellä. Hirren sisäpintaan kiinnitetään nitojalla vuorauspaperi hirsiseinän tiiviyden parantamiseksi. Koolauksen sisäpintaan levitetään höyryn- tai ilmansulku. Ilmatiivis kerros liitetään huolellisesti ympäröiviin rakenteisiin, kuten kattoon, viereisiin seiniin ja lattiaan. Sama koskee mahdollisia läpivientejä, kuten sähkörasioita.
