Palamaton puhalluskivivilla on erinomainen lisäeriste sekä nykyisten eristemateriaalien että vanhojen puru-, sammal-, ym. orgaanisten eristeiden päälle. Tällöin vanhat eristeet jäävät lämpimämpään tilaan ja mahdollinen kosteus pääsee kuivumaan uuden eristeen läpi. Samalla saadaan paloturvallinen peitto palavien eristeiden päälle.
Yläpohja muodostaa rakennuksen suurimman yhtenäisen pinnan ja kaikesta talon ulkovaipan kautta karkaavasta lämmöstä suurin osa pyrkii ulos juuri katon läpi. Siksi yläpohjan lisäeristämistarve kannattaa tarkistaa ensimmäiseksi. Yleensä hyvin eristetyssä yläpohjassa on vähintään kaksi kertaa niin paksu eristekerros kuin seinissä. Lisäeristäminen on helppoa ja taloudellisesti kannattavaa.
Yläpohjan tuuletusta varten tulee räystäiden alle jättää 30 – 50 mm tuuletusväli. Räystäsalueille kannattaa asentaa tuulenohjaimet tai seinän tuulensuoja tulee nostaa riittävän ylös (n. 300 mm yli suunnitellun eristeen yläpinnan), niin että ilmavirta ei räystäsalueella haitallisesti vaikuta eristeeseen. Jos katon reuna-alueilla ei ole riittävästi tilaa lisäeristeelle, voidaan puute kompensoida lisäämällä vastaavasti eristettä muualle yläpohjaan.
Lisäeristystyön voi tilata puhallusvillaurakoitsijalta, jolloin eristeenä on PAROC BLT 6 (tai BLT 9). Jos eristettävä alue on pieni, voi kivivillapurua (PAROC SHT 10) levittää itse haravalla. Omatoimiseen eristämiseen voi myös käyttää PAROC SHT 2 -itsepuhallusvillaa, mikä asennetaan rautakaupasta vuokrattavalla puhalluskoneella. Katso asennusvideo.
Tarkasta vanhan rakenteen kunto ja tee tarvittavat korjaukset (mahdollisten ilmavuotojen paikkaus, tarvittaessa vanhan eristeen vaihto, tuulenohjaimien asentaminen yms.) ennen lisäeristämistä.
|
On tärkeää, että uuden, asennetun villan yläpuolelle jää vähintään 100 mm vapaa tila, joka tuulettuu ulkoilmaan.
|